Arto Lappi – Kärpäshäiriö

Kirjoittanut: Linda Huhtinen


Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Sammakko
Julkaistu: 2014
Sivumäärä: 93 s.
Kirjoittaja: Arto Lappi


Joitakin vuosia sitten opettelin soutamaan. Varsin yksinkertaisten liikkeiden sarjassa oli minulle paljon pulmaa. Vaistomaisesti liikutin airojani juuri siten, kuten ei pitänyt. Vanha puuvene pyöri paikallansa ympyrää, jos sitäkään.

Minä en tiedä halusinko oppia soutamaan vain oppiakseni soutamaan, vai olinko kenties sekaisin tuosta kesästä, joka oli kuukausia myöhemmin muuttava väkivalloin elämäni suunnan. Veneennokassa istunut hymy on nyttemmin minulle tuntemattomampi, kuin kahvilan tuntematon, vaikka tuolloin se ohjasi kaikkea tietämääni. Kaikkea muuta, paitsi venettä, jota en koskaan oppinut ohjaamaan, kuten naapurisatamassa osattiin.

Olen itseni vuoksi unohtanut kaiken tuosta kesästä. Jätin kuitenkin laiturinnokan, johon ajatuksissani ja sanoissani toisinaan palaan. Vaikka kaikki muu katosi pois, seisoo laituri yhä edelleen siinä paikallansa, minun pääni sisällä.

Tämän kaiken muistin tänään. Itsenäisyydenkadun kulmassa, valitettavasti ilman hansikkaita, Arto Lapin sanat takkini povitaskussa.

Arto Lappi ja Kärpäshäiriö. Kirja, joka on jo visuaaliselta asettelultaan niin eriskummallisen pienikokoinen, että kynnys kuljettaa sitä povitaskussansa, käy hyvin pieneksi. Minulla on tapanani kirjoittaa ylös lauseita, joista pidän. Tänään siirrän muistikirjaani lauseen toisensa perään. Sillä Kärpäshäiriö on hyvä runokirja. Niin hyvä, että tovia myöhemmin minusta tuntuu, kuin en olisi koskaan edes lukenut tuota kirjaa. Se kulki lävitseni, tuntui ja jatkoi matkaansa, kuten kesä, jonka kertomuksiin en palaa enää ikinä.

Kärpäshäiriö on monimuotoisuutensa takana hyvien oivallusten ja kauniiden lauseiden summa. Runoista irrottamani otteet eivät tunnu väkivalloin juuriltaan revityiltä. Päinvastoin, ne tuntuvat kauniilta yksin tai osasensa alkuperäistä kokonaisuuttaan.

Kärpäshäiriö sopii levottomien ajatuksien sotkemaan alkusyksyyn. Siinä, missä nykytaide muuttaa toistuvasti muotoansa ja haluaa saada meidät oksentamaan ihmetyksestä, palataan Kärpäshäiriössä kauas perinteiseen. Kauniisiin maisemiin, yksinkertaisiin oivalluksiin, aikaa kestäviin ajatuksiin. Minusta tuntuu, ettei tämä runokirja yritä olla mitään.  Sellaisten tekstien kirjoittamiseen vaaditaan rohkeutta ja luonnetta.

Ensimmäisenä kirjaan ylös sen, mitä Arto Lappi heti ensisivuillaan kirjoittaa:

en moiti, puhu mahdottomasta

lapsen piirtäessä kahta aurinkoa

Olen edellisenä iltapäivänä suivaantunut mieheen, joka käski pikkulapsen poistua kirjastosta meluamasta. Muistan ajatelleeni: missähän minä olisin nyt, jos minun ei lapsena olisi annettu meluta kirjastossa.

Kärpäshäiriön ensisäkeet vievät minua väistämättä takaisin lapsuuteeni ja niihin valintoihin, joita vanhempani tekivät. Huolestuneista hoitajista huolimatta he eivät pitäneet minua outona, vaikka olinkin hiljainen ja omissa oloissani. Kirjoitin ja luin, leikin kivillä. Osa näistä puuhista muuttui aikuisuuden ammatikseni.

Myöhemmin minusta tuli rauhaton. Ikkunanläpijuokseva ja itkusta tärisevä heikkomielinen, joka ei voinut ymmärtää miksi yksikään päivä ei voinut tuntua tasapainoiselta ja rauhalliselta.

Minä rakastan sanoja, jotka Lappi muotoilee:

ei pelkkä tyyneys

rauhoita kasvavaa,

kallon sisällä

surisevaa kekoa

Kärpäshäiriö kuljettaa minua kuin huomaamattani lapsuudesta nuoruuteen. Kivuliaan katalaan varhaisaikuisuuteen ja tuhoon tuomittuihin pakomatkoihin, jolloin luulin kivun tekevän minusta näkyvän. Sellaisen, jonka joku voisi pelastaa suihkunlattialta.  Kärpäshäiriössä sanotaan: et voi karata ovesta, ikkunasta, olet itse tuo palava talo.

Mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä suurimmiksi päänisisäiset hirmumyrskyt kasvoivat. Toisaalta, en ollut koskaan nähnyt myöskään niin kauniita auringonlaskuja, kuin silloin sain nähdä. Hetkiä, joissa kaikkeen pystyi uskoa. Lappi kuljettaa minut takaisin, kirjoittaessaan:

Pinta väreilee,

aina vain tyynemmiltä

näyttävät lumpeet,

Ei lohdullisuus vaadi

montaa kämmenmittaa.

Kirjan viimeisissä säkeistöissä olen jo aikuinen. Muistan yhtäkkiä kesän, josta lupasin olla puhumatta. Vaikka Kärpäshäiriö on kaunis, kevytkin, takerrun minä tapani mukaan sanoihin, joissa kannatellaan kipua mukanansa.

Vanhemmiten sen

ymmärtää, kovinta on

herkin, terävin,

paperinohut viilto

muutamasta sanasta.

Palaan laiturinnokkaan ja hengittelen syksyn kylmää tuulta. Ajatella: minä kuvittelen sinne syksyn, vaikka voisin kuvitella myös suloisenlämpimän kesäaamun. Silti minä ajattelen laiturilleni kylmänä viiltävän syksyn ensipuuskan. Pistävän syksyn, kuten tänä aamuna, jolloin en ymmärtänyt ottaa hansikkaita käsiini. Runokirjan kyllä muistin.

Jos kovinta on herkin, terävin, paperinohut viilto muutamasta sanasta, saattaa joku toinenkin kuvitella itsensä laiturinnokkaan. Paikkaan, jossa muistosta on jäljellä enää vain tuo yksi maisema. Se, josta pitää kiinni, vaikka se kuinka sattuisikin.

Kuvittelen itselleni hansikkaat, otan vielä yhden henkäyksen laiturinpäässä jykevänä kulkevaa ilmaa ja katson edessäni aukeavaa maisemaa vielä viimeisen kerran. Hyvästelen näkemäni ja palaan takaisin Itsenäisyydenkadun kulmaukseen.

Kaiken jälkeen minä elän vielä. Elän tässä kadunkulmassa. Juuri nyt.

Kärpäshäiriö on hieno runokokoelma. Se on kärpäsen kevyt ja syntisen painava. Minulle tämä kirja oli aamupäivään kuviteltu silta, ylitse järven jota en koskaan oppinut soutamaan. Matka syvälle haudattuihin ajatuksiini ja kipuun, joka nyttemmin syleilee minua luottavaisesti, kuin vanha ystävä.

Enkä minä enää tunne oloani laisinkaan yksinäiseksi. Tämä katu on täynnä surullisia ja iloisia, laitureita ja liikkuvia vesirajoja. Ja lopulta minä ymmärrän tapahtuneen, kun rivi kerrallaan minä kuljen kohti taitetta, jossa Arto Lappi kerran kirjoitti:

Runoista löytää kirkonkirjojen sijaan todemmat sukulaiset.

Arto Lappi – Kärpäshäiriö

Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2014.


Linda Huhtinen on tamperelainen kirjoittaja, jota kehotetaan palaamaan pois menneestä.

Jätä viesti: linda@balladi.fi


 

Balladi toimii omakustanteisesti ja julkaisee artikkeleiden ohella viikoittain suomalaisten runokirjojen esittelyjä. Lue tästä, miksi.  Esittelemme myös pienilevikkistä taidetta eri tyylilajeista. Mikäli haluat osallistua Balladin tekemiseen tai tukemiseen, ota yhteyttä: info@balladi.fi

Voit tutustua töihimme Luo Maailma-sivustolla.


Koska uusien runokirjojen löytäminen on pienien myyntieriensä vuoksi toisinaan haastavaa, otamme vastaan runokirjoja myös kirjoittajilta itseltänsä. Tämä koskee myös omakustanteita. Runosivujen tehtävä ei ole arvostella, vaan ennemminkin esitellä, nostaa esille ja antaa mahdollisuuksia syventyä taiteilijansa sieluntuotokseen.  Esittelemme myös elokuvia, musiikkia, sekä teatteria. Mikäli haluat postittaa teoksesi meille luettavaksi ja esiteltäväksi, laita sähköpostia ja kerromme lisäohjeet: linda@luomaailma.fi

 

 

 

VALIKKO