ONNELLINEN MIES


Teksti: Effiina Jalonen Kuvat: Effiina Jalonen / Balladi.fi


ONNELLINEN MIES

 

Päivä on pilvinen ja syksyn saapumisen voi jo aistia ilmassa kun kävelen kohti Aurajoen rantaa. Ehdin hetken seisoskella aloillani ylioppilasteatterin vieressä kunnes näen haastateltavani harppovan nopein askelin kävelysillan yli. Astun häntä muutaman askeleen vastaan, halaamme ja alamme kävellä joen länsipuolta pitkin Turun linnan suuntaan.

Vieressäni kävelevä mies on vapaaottelija Juho Valamaa. Tapasin hänet ensimmäisen kerran tämän vuoden keväällä erään työprojektin merkeissä silloin minulle jäi hänestä hyvä fiilis. Siksi tahdoin nähdä hänet uudestaan ja kirjoittaa hänen tarinansa teidän luettavaksenne. Olen toki etukäteen lukenut netistä Juhosta kirjoitetut vapaaottelua käsittelevät artikkelit, mutta tänään haluan tietää enemmän – kuten esimerkiksi sen, miten hän on päätynyt vapaaottelijaksi ja minkälainen ihminen löytyy vapaaottelijatittelin takaa.

Juho ei päällepäin vaikuta siltä, että hän tappelisi kehässä työkseen. Hän on leppoisa, rauhallinen ja ensivaikutelma hänestä on lämmin. En tosin tiedä tarkalleen millainen on stereotyyppinen mielikuva vapaaottelijasta. Onko sellaista edes? Onko vapaaottelija kiivas ja vihaisen näköinen ihminen, joka kulkee kädet nyrkissä ja aina valmiina tappeluun? Ei. Kuten monet muut tapaamani vapaaottelijat, Juho on kuin kuka tahansa ihminen riippumatta siitä, mitä hän harrastaa tai tekee työkseen.

Juho on siis aivan tavallinen kaveri. Hänellä on vaalea parta ja viikset, kirkkaansiniset silmät ja hän hymyilee ja nauraa paljon puhuessaan. Tänään hänellä on päällään musta t-paita, sininen verryttelytakki, vaaleat shortsit ja jaloissaan sandaalit, vaikka ilma on jo selkeästi viilentynyt kesän jäljiltä.

Juho kertoo minulle tulleensa tapaamiseemme suoraan yövuorosta. Tämä yhteinen matkamme olkoon siis minun aamukävelyni ja hänen iltakävelynsä ennen nukkumaanmenoa. Näin ne ammattiurheilijan ja kirjoittajan päivärytmit eroavat toisistaan. Juhosta ei tosin näy merkkiäkään siitä, että hän olisi valvonut koko yön. Itse muistuttaisin vastaavassa tilanteessa kolme päivää ryypännyttä ja katujyrän alle jäänyttä zombia.

Kävellessämme joenvartta pitkin kysyn Juholta hänen lapsuudestaan, nuoruudestaan ja ajasta ennen vapaaottelu-uraa. Hän kertoo olevansa kotoisin Kokemäeltä, pienestä kunnasta Satakunnassa. Hänen vanhempansa ja pikkuveljensä asuvat siellä edelleen.

”En käy Kokemäellä usein emmekä näe perheenjäsenten kanssa kovinkaan paljon, mutta he tulevat yleensä katsomaan matsejani. He ovat aina hengessä mukana vaikka eivät pääsisi paikalle”, Juho sanoo samalla kun pikkulinnut pyrähtelevät eteenpäin pois tieltämme.

Lapsena Juho harrasti skeittaamista, lumilautailua sekä taekwondoa. ”En kyllä ollut taekwondossa kovinkaan hyvä”, Juho naurahtaa. Varsinainen kamppailulajiharrastaminen tuli kuvioihin vasta myöhemmin.

Armeijan jälkeen Juho muutti vuodeksi Turkuun ja sen jälkeen hän lähti rauhanturvaajaksi Kosovoon. Siellä hän innostui kamppailulajeista ja treenasi vapaa-ajalla kollegoidensa kanssa vapaaottelua ja nyrkkeilyä. Kun hän palasi Turkuun, hän alkoi harjoitella Finnfighters’ Gymillä.

Astumme laiturilta Föriin ja kävelemme lautan etuosaan. Juho kertoo, että Kosovosta palattuaan hän opiskeli sairaanhoitajaksi ja tekee nykyisinkin osa-aikaisesti alan töitä. Hän kiertää keikkaluontoisesti eri lastenkodeissa ja toimii tukihenkilönä neljälle nuorelle.

Förin nytkähtäessä liikkeelle keskustelemme siitä kuinka Suomessa on edelleenkin vaikeaa elättää itsensä urheilulla. Sponsorit ovat tärkeitä, mutta harvemmin pelkillä sponsorisopimuksilla pystyy elämään. ”Onneksi mulla on toinenkin ammatti ja hyvä työtilanne, eikä mun tarvitse koko ajan etsiä duunia. Ja parasta on se, että saan tehdä töitä pitkälti urheilun ehdoilla.” Ottelun lähestyessä Juho vähentää muita töitä ja keskittyy täysillä otteluun valmistautumiseen. Viimeisin ottelu oli elokuun alussa ja tällä hetkellä treenaaminen on kevyempää ja sairaanhoitajan töitä on kalenterissa enemmän.

Kysyn Juholta, miksi juuri vapaaottelu?

”Koska treenaaminen ja voittaminen on kivaa”, vastaus kuuluu ilman sen suurempaa miettimistä. ”Aloin harjoitella lajin parissa ja kävin aluksi painikisoissa ottelemassa. Vähitellen aloin treenata enemmän ja enemmän ja ottelin ensimmäiset vapaaottelumatsit. Taidot ja tavoitteet nousivat vähitellen ja tässä sitä ollaan.” Juho silmin nähden nauttii päivittäin treenaamisesta ja siitä mitä tekee. Hänen asenteensa on samaan aikaan sekä tavoitteellinen että rento. ”Vapaaottelu ei tunnu lainkaan työltä.”, Juho sanoo samaan aikaan kun Föri kolahtaa itäisen puolen laituriin.

Astuessamme maihin mietin omaa entistä kilpaurheilijan uraani. Otin urheilun aina liian tosissani, koska tahdoin niin kovasti voittaa. Toisin kuin Juhon kohdalla, minulle harjoittelu tuntui työltä ja suorittamiselta, stressasin tulevaa ja uuvutin itseni joka kerta ennen kisoja. Lopulta takki on niin tyhjä, etten jaksanut enää uhrata elämääni kilpaurheilulle ja lopetin. Rakastin esiintymistä ja kilpailemista, mutta en osannut nauttia matkasta kohti kisoja. Juho selvästi osaa ja se on yksi tärkeimpiä ammattiurheilijan ominaisuuksia – Juho haluaa voittaa, mutta ei tee asioita väkisin ja naama irveessä. Sen vuoksi uskon hänen pääsevän vielä pitkälle.

Juholla on myös luottavainen asenne tulevaisuuteen. Kysyn, mitä tapahtuisi, jos vapaaottelu-ura yllättäen päättyisi. ”Sitten siirtyisin tekemään sairaanhoitajan töitä kokopäiväisesti tai keksisin jotain muuta. En jäisi tyhjän päälle, koska minulla on onneksi koulutus ja työ, jota voisin jatkaa”, Juho sanoo samalla kun kävelemme joenvartta pitkin takaisin keskustan suuntaan.

”Ei kannata liikaa pohtia tulevaisuutta. Nyt tehdään tätä ja joskus jotain muuta”, hän jatkaa samaan aikaan kun alitamme Myllysillan.

”Niin”, minä totean ja mietin kuinka itse murehdin välillä liikaakin tulevaa.

Juhosta näkee, että hän on onnellinen ja uskon, että tuo onni on syypää hänen hymyynsä. Vapaaottelu on se asia, jossa Juho pyrkii jatkuvasti kehittämään itseään paremmaksi ja muilla elämän osa-alueilla voi ottaa rennosti. Vapaaottelu on se ykkösjuttu.

”Ei tämäkään aina ole pelkkää juhlaa, mutta mua ei ole koskaan toden teolla harmittanut herätä aamulla ja lähteä treenaamaan tai töihin.”

Lähestymme vähitellen kävelysiltaa. Tarkkailen Juhoa ja mietin itsekseni, että tältä näyttää ihminen, joka todella nauttii siitä, mitä tekee. Juhon kanssa on helppo jutella. Naureskelemme elämässä sattuneille kommelluksille ja kerron hänelle omista työkokemuksistani sekä syistä, miksi itse lähdin yrittäjäksi.

”Oikea ratkaisu. Parempi tehdä sitä mistä tykkää kuin kärvistellä.”, Juho sanoo samalla kun seisahdumme kävelysillan viereen.

Niin. Eikö meidän jokaisen kannattaisi panostaa elämässä niihin asioihin, jotka tekevät meidät onnellisiksi? Tehdä työtä, joka tuottaa meille palkan lisäksi myös mielihyvää ja iloa, jota ei voi rahalla mitata. Unelmatyön saavuttaminen vaatii paljon vaivaa eikä sen löytäminen ole välttämättä helppoa. Se voi olla jatkuvaa etsimistä, erehtymistä, kokeilua, luopumista ja uhrautumista. Välttämättä se lapsuuden unelma-ammatti ei olekaan sitä, mitä toivoit, mutta elämän hienoimpia puolia on se, että aina voi vaihtaa suuntaa. Parhaassa tapauksessa saatamme löytää itsemme paikasta, jonne emme aiemmin olisi uskoneet päätyvämme. Kuten esimerkiksi Hartwall Areenalta vapaaottelukehästä tuulettamassa tyrmäysvoittoa.

Aussibaarista kaikuu musiikki kun hyvästelemme. Halaamme ja toivotan Juholle kauniita unia. ”Juu saan mä onneksi pari tuntia nukkua ennen seuraavaa tapaamista.”, Juho naurahtaa.

Lähdemme omiin suuntiimme. Minä kirjoituspöydän ääreen ja Juho kotiinsa yöunille – väsyneenä, mutta onnellisena.

 



Balladi on mainoksista, tuottavuudesta ja liiketoiminnasta vapaa kulttuurijulkaisu. Balladi toimii omakustanteisesti, eikä sen tekstien sisältöä tai sävyjä ohjata ulkopuolelta rahallisesti. Balladin tehtävä on kertoa tavallisten ihmisten tarinoita, tukea esittelyin pienilevikkistä taidetta, kuten runoutta, omakustanteita, pienten levy-yhtiöiden musiikkia, sekä kotimaista elokuvaa ja teatteria.

Voit tutustua töihimme Luo Maailma-sivustolla.


VALIKKO