Sauli Salomaa – Paljon yli huomisen

Kirjoittanut: Linda Huhtinen


Kustantaja: Mediapinta
Julkaistu: 2017
Sivumäärä: 88 s.
Kirjoittaja: Sauli Salomaa


Olen kulkenut auttamattomasti yli sen pisteen, jossa koin elämän olevan loogisten sattumusten jatkumoa, hengittelyä ja sydämenlyöntejä. Jo kauan sitten päähäni pilkahti nimittäin ajatus, joka on sittemmin pitänyt sitkeästi pintansa. Entä jos elämämme on tarinanmittainen kirja, alusta loppuun kulkeva kertomus, jonka sisältö määrittää kirjan luonteen. Tai entä jos meille käy vielä kauniimmin – entä jos elämämme on runo?

Ajatus on ongelmallinen. Moni pitää runoja hankalina ja vaikeina, jopa tylsinä. Toisaalta, ehkä juuri tuo ajatus tukee väitettäni entisestään.

 

Sauli Salomaan ’Paljon yli huomisen’ on kokoelma, joka puhuu runouden ja elämän yhtenäisestä liitoksesta – kivenkovasta suhteesta, jossa molempia osapuolia tarvitaan, jotta todellisuus toteutuisi.

Paljon yli huomisen on kokoelma, joka pitää sisällään sellaisia kertomuksia, jotka nopealla ajattelutyöllä koetaan usein runouden ulottumattomiin. Utuisesti häilyvän utopian sijasta Salomaan tarinoissa on jykevällä mitalla todellisuutta: velkasaneerauksia, provikoita ja tulostavoitteita – asioita, joita moni ei uskoisi runokirjoista löytyvän.

Eivät sanoneet mitään, jos meni vähänkin hyvin,

ottivat lihavia sukulaisiaan töihin,

odottivat vain minulta,

että olisin elättänyt vielä heidätkin siinä sivussa,

painoivat firman velkasaneeraukseen,

jotta olisivat saaneet halvalla lunastaa

En malta olla ajattelematta: saisinpa sujauttaa tämän tekstin niiden insinööriystävieni taskuun, jotka pitävät runoutta tarpeettomana ajanhukkana.

Vaikka Salomaan kokoelma kuljettaakin meitä totiseen ja todelliseen maailmaan, annetaan sijaa myös sille, mikä runoudessa on mahdollisesti kaikista kauneinta. Teksteissä puhutaan myös siitä tyhjyydestä, jonka osaamme vasta vuosien jälkeen pukea sanoiksi.

ei mikään ole niin pahaa unta kuin todellisuus,

ei mikään uni niin kestävä kuin arki,

ei uni ole satua vaan maalailua,

mutta kannattelee todellisuuttani

ahneuden loputonta kaarta

 

Tekstien erilaisuus ja kontrasti toisiinsa verraten tuo minut yhä lähemmäksi ajatusta, jota olen vuosien ajan pääni sisällä paitsi puoltanut, myös kieltänytkin. Todellakin, entä jos elämä on runo?

 

Paljon yli huomisen on kokoelma, joka yhdistää ihmisen haavoittuvaisuuden, välimatkoista, ikäeroista ja sukupuolista huolimatta. Lopulta me kaikki olemme aineettomia ja määrittämättömiä olentoja, tuntemassa toistemme kanssa tuon saman, jonka yksi meistä kerran tunsi. Erityisen voimakkaasti luokseni kulki Salomaan ajatus:

 

luovutin kaiken

jokaisen kyyneleen,

että aivan kuivuin,

jokaisen hymyn,

että näytin jo vakavalta

Kumea naurunikin

hätähuudolta kuulosti

Hylkäsin vuoksesi senkin,

mistä en olisi koskaan

tajunnut luopua

 

Sen luettuani en voi olla ajattelematta: jos elämä on runo, onko sen surullisin säkeistö tuo rakkaus, joka meidät kerran teki maailmassamme onnellisimmaksi?

Tätä kirjoittaessani istun vieraassa kaupungissa. Onni muuttuu ajoittain tyhjyydeksi, sellaiseksi, jonka tunnen vatsanpohjassani. Onko se painoa vai keveyttä, siihen minä osaan tuskin koskaan antaa vastausta. Silti minä istun vieraassa kaupungissa, kaivaten lohduttomasti jonkinlaista yhtymäkohtaa, joka nivoisi minut uuden kadun uusiin ihmisiin. Niihin toisiin.

Salomaan kokoelma lohduttaa minua. Toisinaan ajatus ’kovasydämisten maailmasta’ on julmuudessaan äärimmäisen lempeä. Se muistuttaa, joku muukin tuntee yhtä onnetonta kuulumattomuutta kuin minäkin.

Toisessa hetkessä minua hymyilyttää. Kun Salomaa puhuu elävien runoilijoiden katkerasta seurasta, kohennan minä asentoani ajatellen: nyt on aika ryhdistäytyä.

 

Jos runo on elämä, tietää Salomaa sen molempien puolien vaihtelevat sävyt. Hän osaa nähdä, millainen matka on valosta pimeään ja takaisin valoon.

Ja jos elämä on runo, kuvitetaan se Salomaan kokoelmassa sanoin:

hän joka elää menneessä,

häntä ei pyörrä kukaan

ei mikään tuleva hätkähdytä

Mutta lopulta – jos vain meille hyvin käy – peitellään meidät iltaisin säkeistöjemme kanssa vuoteeseen. Meitä suudellaan otsalle ja kuin lohduttaen meille sanotaan jotakin sellaista, joka saa meidät katsomaan vielä seuraavan huomisen.

Salomaa itse sanoi sen näin:

hän joka vastaanottaa tulevan

säihkyvin silmin,

häntä ei pidättele kukaan,

ei mikään mennyt paina

Sauli Salomaa – Paljon yli huomisen

Mediapinta, 2017


Linda Huhtinen on tamperelainen kirjoittaja, joka tuntee yksinäisyyttä ryhmässä.

Jätä kirjoittajalle viesti: linda@balladi.fi


Balladi toimii omakustanteisesti ja julkaisee artikkeleiden ohella viikoittain suomalaisten runokirjojen esittelyjä. Lue tästä, miksi.  Esittelemme myös pienilevikkistä taidetta eri tyylilajeista. Mikäli haluat osallistua Balladin tekemiseen tai tukemiseen, ota yhteyttä: info@balladi.fi

Voit tutustua töihimme Luo Maailma-sivustolla.


Koska uusien runokirjojen löytäminen on pienien myyntieriensä vuoksi toisinaan haastavaa, otamme vastaan runokirjoja myös kirjoittajilta itseltänsä. Tämä koskee myös omakustanteita. Runosivujen tehtävä ei ole arvostella, vaan ennemminkin esitellä, nostaa esille ja antaa mahdollisuuksia syventyä taiteilijansa sieluntuotokseen.  Esittelemme myös elokuvia, musiikkia, sekä teatteria. Mikäli haluat postittaa teoksesi meille luettavaksi ja esiteltäväksi, laita sähköpostia ja kerromme lisäohjeet: linda@luomaailma.fi

VALIKKO