Solina Riekkola – Kysymyksiä Murukille

Kirjoittanut: Linda Huhtinen


Kustantaja: Sanasato
Julkaistu: 2016
Sivumäärä: 55 s.
Kirjoittaja: Solina Riekkola


Ajauduin jokin aika sitten väittelyyn, jonka varsin nopea ja yksipuolinen lopputulema puristaa edelleen hammastani. Aiheemme ikiaikaisuudessa ei tyylipisteiltä säästelty: keskustelimme sodasta, rakkaudesta ja politiikasta – sekä erityisesti siitä, sopiiko näitä asioita sekoittaa keskenänsä.

Minä väitin kiivaasti, että jokainen, myös tuo kaikista kylmäsieluisin diktaattori, voitaisiin rakastaa lempeämmäksi, luojaties jopa kiltiksi ja oikeudenmukaiseksi. En saata uskoa, että kukaan umpirakastunut ehtisi ajatella ydinaseita.

Tietenkin minä tiedän, että kiivas väittämäni on täysin järjetön. Ajatus on tietenkin kaunis, mutta todellisuudessa on paljon kauniiden ajatuksien läpimentäviä aukkoja ja ongelmia. Silti pidän kiinni järjettömästä näkemyksestäni. Elämässä ei nimittäin ole paljoakaan järkeä, ellei usko järjettömyyksiin.

Olen puolustellut naiivia näkemystäni tuntemillani tunteilla. Minä uskon, että lopulta yksinomaan kokemus rakkaudesta pystyy tekemään meistä toistemme kaltaisia.  Rajoista, roduista, näkemyksistä ja identiteettimme määrittävistä tekijöistä huolimatta. Me kaikki tiedämme nimittäin saman asian. Me kaikki tiedämme, miten kömpelön haurasta ja kokonaisvaltaisen horjumatonta on rakastaa toista ihmistä.

Joku on väittänyt, että tavalla tai toisella kaikki tarinamme kertovat rakkaudesta. Onko se niin, mene ja tiedä. Rakkaudesta – ja etenkin sen inhimillisestä hölmöydestä – kertoo ainakin Solina Riekkolan esikoisteos ’Kysymyksiä Murukille’. Vaikka tarina onkin utopistinen ja absurdi, tunnistaa pinttynyt haaveilija sen heti ensilukemalta yksinomaan rakkauskirjaksi. Silloinkin, kun rakkaus onkin vaaleanpunaisen ystävänpäiväkortin sijasta harmaan rosoinen, itseinhon rypistämä, sotkuinen pala tunkkaista epätietoisuutta.

 

Tämä rakkauskirja on toisenlaisuudessaan yksinkertaisen kaunis. Solina Riekkolalla on taianomainen tapa kirjoittaa. Teksti soljuu, aaltoilee, pomppii kuusenkannoille ja livahtaa oksien lävitse. Se on luonnottomasti yhtä luonnon kanssa. Teksti on samalla outoa ja helppolukuista, kevyttä ja painavaa. Sanalla sanoen, Solinan tekstitystavalla voisimme helposti saada runokirjojen lukijoiksi myös niitä, jotka runokirjoja kieltäytyvät jyrkästi lukemasta.

Kun väitän ’Kysymyksiä Murukille’ kokoelman olevan rakkauskirja, sanon väitteeni jylhää tunnetta arvostaen. Näkijänä ja tarinankertojana Solina Riekkola on tarpeeksi onnekas ymmärtääkseen rakkauden onnettomuuden. Hänen meille värittämänsä kertomus antaa inhottavankauniin kuvauksen siitä, mitä arkielämän rakkaus on. Suuruudestaan huolimatta rakkaus on lähtökohtaisesti äärimmäisen epävarmaa.

’Kysymyksiä Murukille’ on kaunis ja ehdoitta yksi rehellisimmistä lukemistani runokirjoista. Se on kertomus siitä, millaista on olla maailman pienin, maailman suurimman alla. Toisin kuin vanhoissa, mannermaisissa rakkauskertomuksissa, ei tämän tarinan ongelmia ole niinkään etäisyys ja dramaattisesti kielletyt lemmenleikit. Tarinan ongelma on arkisuudessan elämä itsessään: Prisman jonot, ilmeettömät katseet, Tesoman ikkunat, epävarmuus ja siitä pesinyt mustasukkaisuus. Oma pienuus, toisen pienuus. Pelko siitä, että rakastatko sinä todella minua. Rakastatko silloinkin, jos minä avaan sinun lähtöäsi alituiseen pelkäävän sylini.

Me kaikki tiedämme miltä se tuntuu.

Solina Riekkolan maalaamat hetket ovat mystisen normaaleja. Ne ovat absurdeja hetkiä, jotka katkaistaan jollakin aivan tavallisella.

”Omistaudun suruille, kiedon niitä päähäni, valo lisääntyy, suru tekee pentuja, kaikki tulee vuolaaksi. Joka kerran joku hukkuu. Kivet ovat taitavia hukkumaan. Molskahdan. Sitten Murukki huutaa ikkunasta, että on polttanut minullekin paahtoleivän”

Vaikka kirjan kertomus onkin mahdollisesti kahden ihmisen salaisuus, pääsee lukija tekemään matkan, johon uskoo jo osallistuneensa. Minä uskon, että moni meistä tuntee tuon saman epävarman surun, joka vuorottelee kummassakin päähenkilössä.

Siinä, että todellisuus sairastuttaa meitä vuoroviikoin, on kuitenkin jotakin todella lohdullista.

”Murukki ei saanut työtä. Ei mennyt tenttiin. Soittopyyntö jäi pyynnöksi. Aikomus heräsi ja kuoli heti. Olemme kuopissa, kraatereissa, poppeli tahmaa jalkapohjat, tahraa sapellaan elefanttihuivin, jonka äiti toi Kaukoidästä. Elämä on inhottavaa, mutta ainakin se on meidän. Möngimme pohjaa pitkin, sääri säärtä vasten. Muksaisen Murukkia kylkeen, kehun kauniiksi hänen silmiään”

Meidän on erityisen tärkeää nähdä, että juuri näissä säkeistöissä piilee kaikkia muita tunteita voimakkaampi.

Se, joka yrittää hymyillä alituiseen itkevälle, tietää mitä on rakastaa ymmärrystään enemmän.

 

Runojen kirjoittaminen vaatii äärimmäistä rohkeutta. Solina Riekkolan ’Kysymyksiä Murukille’ on vaatinut sitä mainittavissa määrin. Se, että uskaltaa rakastaa niin, että omasta epävarmuudesta tulee konkreettista, todellisia sanoja kaikkien silmien nähtäväksi, on rohkeutta äärimmäisillään.

Ehkä siksi nuo kylmäsieluisimmat diktaattorit puhuvat runojen sijasta vain itsestään ja aseistaan.

Vaan mitä kävisikään, jos maailma tarjoaisi heidän eteensä Murukin.

Niinpä niin, elämässä ei ole paljoakaan järkeä, ellei usko rakkauden kaltaisiin järjettömyyksiin.

 

Solina Riekkola – Kysymyksiä Murukille

Sanasato, 2016


Linda Huhtinen on tamperelainen kirjoittaja.

Jätä kirjoittajalle viesti: linda@balladi.fi


Balladi toimii omakustanteisesti ja julkaisee artikkeleiden ohella viikoittain suomalaisten runokirjojen esittelyjä. Lue tästä, miksi.  Mikäli haluat osallistua Balladin tekemiseen tai tukemiseen, ota yhteyttä: info@balladi.fi

Voit tutustua töihimme Luo Maailma-sivustolla.


Koska uusien runokirjojen löytäminen on pienien myyntieriensä vuoksi toisinaan haastavaa, otamme vastaan runokirjoja myös kirjoittajilta itseltänsä. Tämä koskee myös omakustanteita. Runosivujen tehtävä ei ole arvostella, vaan ennemminkin esitellä, nostaa esille ja antaa mahdollisuuksia syventyä taiteilijansa sieluntuotokseen.  Mikäli haluat postittaa runokirjasi meille luettavaksi ja esiteltäväksi, laita sähköpostia ja kerromme lisäohjeet: linda@luomaailma.fi


VALIKKO