Balladi sai alkunsa juuri loppuneen vuoden keväällä.

Teksti: Effiina Jalonen Kuvat: Jannika Viljanen Olen viettänyt suurimman osan elämästäni epävarmuudessa joko kyseenalaistaen valitsemiani polkuja tai vaihtaen salamannopeasti suuntaa täysin tuntemattomalle reitille. Olen kokenut jatkuvaa levottomuutta ja odotuksen tunnetta – odottaen hetkeä, jolloin kaikki on selvää ja olen perillä. Perillä missä? En osaa sanoa. Ihailen sellaisia seesteisiä ihmisiä, joiden…

Tässä juttusarjassa esitellään satunnaisia runoja, jotka ovat saaneet lukijansa itkemään.

Elokuvan loputtua minä itkin.

Tunnelmia ja tarinoita.

Teksti: Effiina Jalonen Kuvat: Linda Huhtinen / Balladi.fi   SAA EDESSÄIN KÄÄNTYÄ TUULET   Tämä on neljäs kirjoittamani versio tästä tekstistä. En ole pystynyt julkaisemaan aiempia versioita, koska minua pelottaa. Olen lisännyt, poistanut ja taas lisännyt sanoja ja lauseita, mutta nyt minulla ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin antaa mennä.…

Olen itseni vuoksi unohtanut kaiken tuosta kesästä. Jätin kuitenkin laiturinnokan, johon ajatuksissani ja sanoissani toisinaan palaan.

Torstai-iltana Kalevankankaan hautausmaalla järjestetty hautausmaakierros osoittautui kuluneen kesän ja Suomen juhlavuoden tähänastisesti kauneimmaksi tapahtumaksi.

Teksti: Effiina Jalonen Kuvat: Effiina Jalonen / Balladi.fi ONNELLINEN MIES   Päivä on pilvinen ja syksyn saapumisen voi jo aistia ilmassa kun kävelen kohti Aurajoen rantaa. Ehdin hetken seisoskella aloillani ylioppilasteatterin vieressä kunnes näen haastateltavani harppovan nopein askelin kävelysillan yli. Astun häntä muutaman askeleen vastaan, halaamme ja alamme kävellä joen…

ei mikään ole niin pahaa unta kuin todellisuus, ei mikään uni niin kestävä kuin arki,

En pelkää ketään. Rakastan maailman ihmisiä, haluan kaikille hyvää,

Saako minua rakastaa? Voiko minua rakastaa?

Me ymmärsimme jotakin tärkeää.

Elämä on inhottavaa, mutta ainakin se on meidän

Parahin Tommy, Minä olen sinulle oluen velkaa. Ja tunnustuksen myös.

Parastahan on tietysti se, että runokirjoja ei kukaan osta. Kyse ei ole rahasta. Tulos, kasvu, kipeät leikkaukset ja kvartaalien loputon kierto ovat surinaa ja hölynpölyä. Jättäkää ne omaan arvoonsa ja naurakaa päälle. Tässä kurkotetaan yhden ihmisen sieluun. Minun.

Viidan runot herättävät minussa voimakkaan tunteen. Niin voimakkaan, että se ylittää arkisten tunteiden tasapainoisen rajan, niin hymynpuuskan, kuin apeudenkin. Se on tunne jonka voi todella tuntea. Silloinkin, kun ei muuten tuntisi mitään.

’Klovnin pelko’ on syvä ja utuinen. Se on ikään kuin uni, josta ei voi tai saata herätä. Sen kerronta esittelee meille liikkuvan sirkuksen, joka minun silmiini näyttäytyy ruosteen ja fosforin värittämänä, karuna ja kauniina

8-vuotias Daniel saa käyttää tietokonetta tunnin viikossa. Se riittää. Nyt hän julkaisee toisen kirjansa.

Opin jo ennen kahdeksaatoista vuotta, ettei kova bisnesnainen näytä koskaan tunteitansa julkisesti. Hän on hillitty, rauhallinen ja tarpeen vaatiessa sopivan ronski ja äijämäinen. Kova bisnesnainen osaa suhtautua skeptisesti muihin naisiin ja kyseenalaistaen heidän älykkyyttänsä. Kova bisnesnainen osaa myös tytötellä muita tyttöjä, sillä se luo uskottavuutta kilpailuasetelmassa. Kova bisnesnainen ei koskaan sekoita tunteita ja työtä toisiinsa, saati itke julkisesti. Ei ainakaan miesten nähden.

”Kuvittelin vierelleni Pikku-Sonjan, jonka kanssa kävin esimerkiksi jäätelöllä ja tekemässä asioita, joista itse jäin lapsena paitsi. Minua auttoi se, että sain puhua pahat asiat ääneen, vaikkakin vain itselleni. Saattaa kuulostaa ihan hullulta, mutta se helpotti minua päästämään irti.”